Living on Samui

Nyt on oltu Suomessa kaksi viikkoa, mutta tuntuu siltä kuin tulosta olisi ikuisuus. Paljon on tapahtunut, sekä mukavia asioita mutta myös ei niin mukavia. Tällä hetkellä ollaan mökillä ja ihmetellään takatalvea.

Patsas Suwarnabumin lentokentältä Bangkokista. Siinä oli historiallinen kuvaus tapahtumasta, mutta en enää muista tarinaa. Joka tapauksessa hyvän ja pahan taistelua.

Tytär on juuri bussissa matkalla kohti Koh Samuita. Hänellä on jaksovapaa koulustaan ja hän menee viettämään vapaataan Samuin kotiin. Hän saa myös kavereita Suomesta sinne, mikä on erityisen mukavaa. Viikolla täytyy käydä kaupassa ja ostaa ruisleipää sekä irtokarkkeja. Nämä ovat lähinnä toivomuslistalla. Luulenpa että yritän ujuttaa mukaan myös pääsiäismunat. Toivottavasti saan vastapalveluksi kuvia kukkivista canan liljoista.

Eilen puhuin Nan kanssa ja hän on saanut äitinsä avukseen Samuille. Na on nyt uudessa tilanteessa, kun pitää käydä töissä ja huolehtia omalta osaltaan kahdesta villistä pojasta. Mutta hän oli tyytyväinen tekemäänsä ratkaisuun, siis eroon miehestään.

Samuilla on edelleen ollut hyvät ilmat. Aurinkoista, pientä tuulta ja van parisen sadepäivää. Lämpöasteet lisääntyvät koko ajan ja kuumin kuukausihan on huhtikuu. Huhtikuussa on myös Songkrang eli vesipäivä, mikä on samalla thaimaalainen uusi vuosi. Silloin kaikki - vauvasta vaariin - ovat heittämässä toistensa päälle vettä. Ihmisillä on mukana isot vesisaavit, toinen toistaankin komeimmat vesipyssyt ja kuupat, joilla voi heittää vettä paljon kerrallaan. Näkeepä myös vesiletkuja. Tytär pääsee kavereineen kokemaan tämän päivän. Itse en hirveästi pahoittele, että en ole siellä silloin. Silloin ainoa turvallinen paikka on oma koti, jos sekään.

Terviesin taas, Anja

Nyt olemme olleet pari päivää kotona ja on ihan pakko palata Samuille vaikkapa vain kirjoittamisen muodossa. Matka meni hyvin, vaikka Finnair ei enää jaakaan vesipulloja ja vaikka aamupalan kylmä sämpylän raato oli surkea. Luulimme tulevamme hiukan vähemmän lumiseen maisemaan, mutta lunta oli vielä yllin kyllin. Autot olivat täysin hautautuneina, mutta onneksi Samuilla vieraillut ystäväpariskunta oli tehnyt lumityöt siten, että pääsimme sisään ja autolle. Siitä heille suurkiitos! Posti oli lopettanut jakelunkeskeytyksen kuukautta liian aikaisin ja laatikko tursusi postia. Kaksi ensimmäistä päivää olivat harmaita ja taivas roikkui maassa, mutta tänään näyttää aurinko paistavan. Heti on mieli toisenlainen. Huomaan kuitenkin kädestäni (jäätynyt olkapää), että lämmin ilmasto sopii sille paremmin. Särkyjä on ilmaantunut. Samoin sain heti nuhan. Roppa otti tämän muutoksen varmaan jonkinlaisena shokkina ja reagoi, myös päänsäryllä. Mutta kotona on mukava olla ja kohta pääsemme mökkitulille ja siihen ainoaan oikeaan saunaan. Jollakin tavalla kerin myös mennyttä aikaa kiinni. Nyt esimerkiksi luin joulukortit, joita oli tullut yllättävän paljon, vaikka monet tiesivät matkastamme. Hauskaa lukea niitä näin maaliskuussa.

Lähtöhieronnat ystäväparikunnan kanssa. Mikään ei voita hierontaa aaltojen tuomassa flow-tilassa.

Pari viimeistä viikkoa olivat oikein rentouttavat. Oli mukava saada ystävät Suomesta kylään ja tehdä heidän kanssaan kaikkea mukavaa kuten jo viime blogissa kerroin. Talo ei jäänyt uinumaan omilleen, vaan ottaa kävijöitä vastaan, vaikka emme ole siellä. Ensin sinne menee isännän veljenpoika muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen tyrät kahden kaverinsa kanssa, kun hänellä on jaksovapaa koulusta. Mukava tietää, että talo elää ja hengittää ihmisvieraita. Termiiteistä ei ole kuulunut mitään, joten saattaa olla, että onnistuimme pääsemään niistä eroon ensiyrittämällä. Puutarha jäi kukoistamaan, mutta en ehtinyt nähdä conoliljoja aukinaisina. Tosin nuppuja oli jo paljon. Puutarhaliike lupasi käydä säännöllisesti kastelemassa aina seuraavaan tuloomme asti ja tämä ilmaiseksi, koska haluavat, että työ ei mene hukkaan. Arvostamme tätä elettä.

Luin juuri Thaivisasta (fb-sivu, joka kertoo jatkuvasti kaikki tärkeimmät uutiset Thaimaasta), että Etelä-Thaimaassa on ollut viiteen vuoteen pahin kesämyrsky ja puita oli kaatunut talojen päälle. Samuille se ei kuitenkaan yltänyt.

Terveisin, Anja

Olen ollut hiljaa ihan liian pitkään. Anteeksi kaikille niille, jotka mahdollisesti odottivat kuulumisia. Sillä niitäkin on, tiedän. Uskokaa tai älkää, mutta on ollut niin kiire, että en ole ehtinyt kirjoittaa. Ensin olimme tyttären luona Bangkokissa ja sitten meille tuli ystävät kylään eikä ole oikein pystynyt ottamaan kirjoitushetkeä. Olemme käyneet erilaisissa paikoissa Samuilla, syöneet monessa paikassa herkkuruokaa, pitäneet parikin skumppailtaa ja laittaneet itse ruokaa, olemme hankkineet torilta paikallisten tekemää ruokaa. Olemme uineet, olleet beachillä, käyneet katsomassa temppeleitä ja erilaisia maisemia ja tehneet kaikkea,  mitä vain lomalla voi tehdä. Kertakaikkisen mukavaa yhdessäoloa. Ja luulenpa, että ystävät ovat osanneet arvostaa sitä, että pääsivät tutustumaan saareen oppaiden avulla. Huomenna on sitten viimeinen päivä tätä reissua. Joku sanoi, että osasimme ajoittaa tulon oikein, koska lumet ovat jo sulaneet, mutta silti rippeitä on näytiksi tallella. Yritän jatkaa kirjoittamista jonkun verran Suomesta käsin sitä mukaa, kun saan täältä uutisia. Mutta nyt on aika päättää tämä matka ja kiittää lukijoita matkaseurasta. Hiukan haikein mielin, mutta iloisena kotiinpaluusta. Anja

Kuten viimeksi kerroin, on alueelta löytynyt termiittejä. Talo numero 14 alla oli yhdeksän pesää. Termiitin tuhoajat tulivat tänään meille ja päivästä tulikin mielenkiintoinen.  Ensin heidän täytyi löytää kulku sokkelin alle, joten talon seinään oli tehtävä kaksi miehen mentävää aukkoa. Hiukan hirvitti, kun pora alkoi käydä. Aukosta talon alle meni laihaakin laihempi mies ja tutki tilanteen. Itse en kuuna päivänä olisi mennyt sinne, mutta hän vain nauroi mennessään.  Hän löysi kaksi isompaa pesää ja lukuisia pieniä. Isommat pesät otettiin ulos, samoin otettiin ulos kaikki puutavara, mitä sinne oli jäänyt. Ei onneksi paljoa. Lopuksi alusta myrkytettiin. En viitsinyt kysyä, millä aineella. Sen jälkeen eteisen klinkkerilattiaan porattiin viitisen reikää, samoin autokatoksen sementtilattiaan. Klinkkerin poraus hirvitti jälleen, nyt enemmänkin esteettisyyssyistä. Reistä ammuttiin myrkkyä maahan. En edelleenkään viitsinyt kysyä, mitä myrkkyä. Ihme hyvin he saivat paikattua reiät. Niitä tuskin enää näkyy. Ammattinsa osaavaa porukkaa ja iloisia sekä erittäin huomaavaisia kavereita. Sähköpuolen isopomo Harvey kertoi mielenkiintoista tietoa termiittien tavoista. Ne tarvitsevat vettä joka päivä ja saavat sitä vain maasta. Näin ollen niillä kulkee polku takaisin maan pinnalle. Jos tämän polun onnistuu tuhoamaan, tuhoutuvat nekin. Isopomo Kurt tulee tekemään metalliset ovet sokkelin aukkoihin, jotka menevät magneetilla kiinni. Näin pääsy sokkelin alle säilyy.

Aukon poraaminen

Ja sitten sisään aukosta.

Puutarha on lähtenyt hyvin kasvuun. Erityisen tykästynyt olen talon etupihaan, joka nousee kauniisti eri kasveina. Punakirjavalehtiset kukat kukkivat nyt joka päivä ja antavat kauniin punaisen kukan, jonka elämä on lyhyt. Täytyy hakea kasvin nimi jostain.

Tänään puutarhafirma teki loppusilauksen, mutta he käyvät kolme viikkoa kastelemassa puutarhan joka päivä. Oma puutarhurimme/siistijämme on hiukan huolissaan, koska hän ilmeisesti luulee, että ei ole tehnyt kunnolla työtään. Olemme yrittäneet sanoa, että kaikki on hyvin ja samalla opastaneet, mitä pitää tehdä ja kuinka usein.

Ystäväpariskuntamme on eroamassa. Englantilaisthai avioliitto ei vain toiminut. Syitä on varmaan molemmissa, mutta harvoin olen nähnyt niin vähättelevästi thaikulttuuriin suhtautuvaa miestä kuin tämän avioliiton toinen osapuoli. Sitä toivon, että osaavat hoitaa eronsa niin, että lapset eivät kärsi liikaa. Ja samalla pelkään, että eivät osaa. On mielenkiintoista seurata, miten avioero tehdään thaimaalaisittain. Olemme samalla joutuneet hiukan ikävään välikäteen, kun molemmat käyvät kysymässä meiltä neuvoja. Yritämme olla puolueettomia emmekä tietenkään tee päätöstä heidän puolestaan, mutta sen olemme sanoneet, miten kannattaisi toimia, jos eroon päätyvät. Ja tässä tapauksessa ajattelemme eniten lapsia. En ole oikein perillä onko Thaimaassa avioerolakia, mutta juristin puheilla rouva on käynyt ja sen jälkeen molemmat yhdessä. Toivon että he eivät ala koston kierteeseen omaisuuden jakoasioissa ja muissa mahdollisissa kysymyksissä. Rouvalle oli täysin uusi oivallus se, että lapset eivät ota avioeroa. Thaimaassa lapset jäävät automaattisesti jommalle kummalle eikä toisella ole käsittääkseni enää mitään osaa heidän elämässään. Luulen että rouva ymmärsi isän tärkeyden lasten elämässä jatkossakin, mutta paljon selittämistä se vaati. Tosin vanhempi poika oli sanonut jo äidilleen, että heidän pitää etsiä itselleen uusi äiti. Miksi aikuiset eivät tajua, miten vahingollisia he voivat olla lapsille käyttäessään heitä peliaseena.

Terveisin taas, Anja

Viikko on ollut kiireinen. Alkuviikosta kävimme Immigration Officessa (maahanmuuttovirasto kaiketi) jatkamassa viisumit. Homma meni jälleen kerran yhtä kätevästi kuin ennekin. Toimiston seinältä löytyivät samat elämänohjeet kuin ennenkin. Ja sen vieressä oli kätevästi passikuvaus eli mies digikameran kanssa pisti meidät valkoista ulkoseinää vasten seisomaan ja teki vieressä olevassa kopperossaan (siis toimisto) kuvat.

Tänään kävi tuhoeläintorjujat ruiskuttamassa myrkkyjä vähän sinne sun tänne. Samalla he huomasivat, että termiitit ovat vallanneet talomme alakerran eteisaulan tavarasäilytystilan. Onneksi vasta vain oven vierestä eli ne näyttävät tykkäävän erityisesti gyproc-tyyppisestä levystä. Ja kun tarkemmin katsoi, se oli ihan selvästi järsitty ohueksi. Pinta oli kupliva ja epätasainen. Toivottavasti ne eivät mene sähköjohtoihin, sillä nekin voivat olla niiden herkkua. Kumma kyllä, ne ovat jättäneet puukatot rauhaan sekä autokatoksen päältä että ulkopatiolta. Nyt tänne tulevat sitten erikoisjoukot laittamaan erityismyrkkyä, jonka pitäisi pitää termiitit pois vuoden. Pahimmassa tapauksessa he joutuvat poraamaan sementtilattiaan reikiä, joihin asettaa “pommit”, sillä ne tulevat jotenkin maan kautta. Emme ole ainoita, keille tätä on tapahtunut. Englantilasinaapuriemme välikatto oli täynnä termiittejä ja erään talon alta löytyi iso pesä. Tropiikissa on tropiikin eläimet kuten eräs ystäväni sanoi. Ihme rauhallisesti otimme tämän(kin) asian.

Kevennyksenä Chawengin kadulta täti, joka tekee Caritan mukaan saaren parhaan som tamin eli papaija salaatin.

Torstaina ennen kouluun lähtöä koimme jänniä hetkiä, sillä keskeneräiseen taloon ajoi lava-auto, josta meni sisään neljä miestä. Olemme luvanneet omistajalle pitää taloa silmille, sillä siinä on menossa rahariita siitä, kuka maksaa ja mitä ja kuka tekee ja mitä tai on tekemättä. Soitimme myös alueesta huolehtivalle isännöitsijähuoltopäälliköllemme ja kerroimme tilanteen. Kohta talosta alkoi kuulua aikamoista pauketta ja miehet kantoivat keittiökaappeja ulos. Samassa ilmestyi myös huoltopäällikkö paikalle ja ajoi uhmakkaasti autonsa nokan suoraan tavaroita kantavaa autoa vasten ja esti sen poispääsyn. Tässä kohtaa jouduimme lähtemään kouluun, joten asia jäi meidän osaltamme kesken. Englantilainen huijarirakentaja ei ole maksanut thai alihankkijoilleen ja tästä syystä he yrittivät hakea “omansa” pois, selvisi myöhemmin huoltopäälliköltämme.  Asiassa päästiin yhteisymmärrykseen ja keittiökaapit jäivät taloon, mutta tuli kuitenkin irrotettua paikaltaan. Ikävä puoli on se, että talon omistaja, hyvä ystävämme, on jo maksanut keittiön eli se on hänenkin omansa. Tämä on välillä sellainen villi länsi, että ei paremmasta. Ja harmeja harvemmin aiheuttavat thait, vaan useimmiten farangit (ulkomaalaiset), joissa löytyy tietty monenlaisia, mutta aika paljon suoraan sanottuna huijareita. Heidän taktiikkansa on etsiä pubeista juuri tulleita turisteja, jotka ihastuvat lomasaareen. He lupaavat kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista, lupaavat rakentaa kauniin talon, näyttävät kuvia muka-tehdyistä taloista ja auringon polttamat lomalaiset maksavat parhaassa tapauksessa 60 % etumaksua ei mistään. Näitä tapauksia on kuullut nyt aika paljon. Eli vaikka täällä on kuuma, on hyvä pitää pää kylmänä.

Huolimatta näistä tapauksista saari kiehtoo meitä entistä enemmän. On mukava aamulla nousta sen rytmiin, katsoa merta, joka on viimeiset kolme viikkoa ollut tyyni ja rauhallinen. Nähdä kalastajat apajillaan ja ihmisten muutenkin kahlaavan mereen hakemaan meren antimia. Tähän vuoden aikaan lähellämme olevan pienen viidakon päällä on aamuisin kymmenittäin ellei sadoittain pääskyjä lentelemässä hyönteisten perässä. Ihana Nuttimme toi keskiviikkona itse tehdyn kukka-asetelman. Se tuoksuu hyvälle ja tuoksu pitää moskiitot poissa. Olen myös juonut tuosta yrtistä tehtyä teetä. Nutt oli solminut lehdet ruusukkeiksi kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kaunis vai mitä?

Terveisin, Anja

Puutarha on nyt siis uusittu ja tällä kertaa kerronkin enemmän kuvin kuin sanoin. Kukista en laita vielä kuvia ennen kuin ne puhkeavat loistoonsa.

Ennen

Punapalmut paikallaan.

Punapalmut ovat ehdottomasti palmuista lempipalmuni. Erikoisen niistä tekee se, että niillä on punaiset varret. Kuljetusoperaatio oli aika mahtava. Kasvit tuotiin lava-autossa ja jokaisen puun ja kukan miehet kantoivat käsin.

Ketunhäntä kainalossa, siis ketunhäntäpalmu

Ketunhännät kasassa

PPunapalmut kannettuina kasassa.

N. 400 kukkaa kannettu pihalle, siis 40 mieheen.

Yksi ketunhäntä piti siirtää päivän päätteeksi 50 cm toiseen suuntaan, kun rouva niin halusi. Sama tapahtui yhdelle keltapalmulle, mutta vain n. 30 cm.

Täällä on nyt alkanut selvästikin kesä. Se tarkoittaa sitä, että kovimmat tuulet ovat ohi, ilma on lämpöisempi ja sateita on vähän. Tuulen suunta on etelästä eikä koillisesta kuten tähän asti. Myös uima-altaan vesi on lämmintä, n. +29. Suomesta käsin luulisi, että se on liian kuumaa, mutta ei se ole. Täällä nimittäin +27 asteinen vesi tuntu kylmältä. Johtuu varmaan siitä, että silloin se on paljon kylmempää kuin ilma.

Olemme käyneet ahkerasti koulussa ja oppineet taas paljon uutta. Pystyimme tekemään vaikutuksen myös thaimaalaiseen lakimieheen käyttämällä sanaa “graeng jai” eli se tarkoittaa huomaavaista (considerate). Thaimaalaiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat huomaavaisia. Ja sitä useimmat heistä ovat. He eivät tule liian lähelle ja suhtautuvat muihin ihmisiin arvostavasti. Opettajamme esim. niiaa meille, kun on meidän kotona. Ja pisimmälle vietynä se on sitä, että he laittavat pään alemmas kuin heidän mielestään arvostetumman ihmisen pää on. Olenpa nähnyt heidän menevään jopa polvilleen. Arvostetumpi ihminen voi olla vanhempi tai jollain tavalla kunnioituksen ansaitseva, vaikkapa asiakas. Se ei siis välttämättä tarkoita, että on länsimaalainen tai rikas tai yläluokkaa. Alussa se tuntui kiusallisesta ja nöyristelevältäkin, mutta olemme oppineet, että heidät kasvatetaan sillä tavalla, etenkin Isanin ihmiset. Suurkaupunki Bnagkokissa alkaa jo olla erilainen tyyli. Opettajamme kertoi, että kouluissa tähän kiinnitetään paljon huomiota sekä myös kotikasvatuksessa. Vanhempia ihmisiä kohdellaan huomaavaisesti (siis graeng jai). On tietysti toisenlaisiakin. Tästä esimerkkinä on uuden puutarhurimme vaimo, joka ei osaa pitää rajaa, on utelias ja  kiusallisen tykötuleva.  Olemme miettineet, mistä se johtuu, sillä olemme normaalin ystävällisiä. Jopa siivoojamme Nutt on kiinnittänyt hänen käytökseensä huomiota. Toisaalta Thaimaassa voi olla myös avoimesti utelias ja hyvin henkilökohtaisetkin kysymykset ovat sallittuja.Toisaalta ymmärrän, että puutarhurin vaimoa voi kiinnostaa se, miten ulkomaalaiset elävät. Niinhän meitäkin kiinnostaa se, miten thaimaalaiset elävät.

Huomaavainen Nuttimme kypärässään. Hän on aina iloinen, ystävällinen, avulias ja hoitaa taloa kuin omaansa.Kädessä heijastin, jonka annoin hänelle.

Puutarha on nyt valmistumassa ja ehkä seuraavaan blogiin laitan kuvia siitä. Täällä oli miehet viime viikon torstaina ja perjantaina ja tämän viikon perjantaina. Aikamoinen mylläys oli käynnissä, mutta  lopputulos on hyvä. Saimme 8 punapalmua, 4 keltapalmua, kolme ketunhäntäpalmua  (korkeat palmut) ja kolmenlaisia kukkasia yhteensä 400. Kaikki muut ovat aivan valmiissa korkeudessaan ja paikallaan kuin olisivat aina olleet, mutta kukkien kasvamista ja kukkimista pitää malttaa odottaa jonkin aikaa. Pari viikkoa voi riittää ja ne kukkivat ympäri vuoden. Pitkä aika odottaa tällaiselle hätähousulle. Saisipa Suomessakin kerran kesässä kymmenen miehen porukan laittamaan puutarhaa. Mutta se on vain haavetta.

Terveisin taas, Anja

Viime perjantaina olimme uuden kielikoulun avajaisissa ja tämän viikon olemme jo opiskelleet siellä. Sen on perustanut entisen kielikoulumme iki-ihana opettajamme Nok, josta kerroin joskus blogissani. Hän on se, joka syntyi Isaanissa kaksosena eikä painanut kiloakaan, kun taas kaksoisveljensä oli iso ja roteva. Kaikki muut ehdottivat, että äidin pitäisi viedä hänet metsään, missä buddha huolehtisi hänestä, mutta isoäiti ei antanut tähän lupaa. Nok meinasi kuolla pienenä kolme kertaa, mutta säilyi hengissä kun taas kaksoisveli, jonka piti olla vahva, kuoli lapsena. Nok on sitä mieltä, että hän sai veljensäkin voiman ja siksi pärjää nyt niin hyvin. Eli hän alkoi rohkeasti naisyrittäjäksi ja entisen työnantajansa kilpailijaksi. Itsekin yrittäjänä toimivana tietysti sympatiseeraan kovasti hänen ponnisteluaan.  Avajaisjuhlat olivat iloiset, juhlavat ja rennot.

Opettjattaremme tyylikkäissä kengissään ja mekossaan.

Keskellä punaisessa mekossa Nok, opettajamme näyttää, että aloitamme kurssia neljä.

Ihmisiä oli eri maista; Japanista, Iltaliasta, Englannista, Kanadasta ja Ranskasta. Kaikkia meitä yhdisti halu oppia thaita ja  rakkaus Koh Samuihin. Taas joutui toteamaan, että maailma on pieni. Juttelimme erittäin mukavan englantilaispariskunnan (kuvassa vasemmalla) kanssa ja keskustelun kuluessa kävi ilmi, että heillä on ollut mökki Levillä. Ja mikä ihmeellisintä, aivan meidän mökkimme lähellä ja ostettu samalta rakentajalta. Tuntui jotenkin eriskummalliselta, kun he puhuivat Hullu Porosta ja muista tutuista paikoista. Ihmeellinen kohtaaminen. Mukana ollut japanilainen nainen (kuvassa oikealla) oli varsinainen ilopilleri. Hän puhui samantasoisesti sekä englantia että thaita eikä kumpikaan yllä vielä kovin hyvälle tasolle. Siksi hän puhui meille muille enimmäkseen thaita lähes koko ajan, mutta miten! Täydellisen tuntuisesti painottaen ja paljon sanoja muistaen. Taas huomasimme sen, että, kun vain uskaltaa, osaa nauraa itselleen eikä välitä virheistä ja on muutenkin mielenkiintoista sanottavaa, kielitaidon merkitys oikeastaan häipyy ja Ihmisestä itsestään tulee sen verran kiinnostava, että on aika toissijainen seikka, miten täydellisesti tai oikein hän puhuu. Se löydös että sanat ovat kommunikaatiosta vain 7 %, on kyllä erittäin totta.

Sunnuntaina teimme saarikierroksen ja löysimme uusia paikkoja, mm.  Laem Sor Pagoda temppelin jota emme aikaisemmin olleet nähneet. Se on etelärannalla Tong Krutissa erään rantatien päässä. Ranta sen vieressä oli aivan tyhjä ja muutenkin tuntui siltä kuin olisimme astuneet eri aikaan. Kun tulimme takaisin autollemme, oli sen edessä neljä kanaa tutkimassa autoa. Alttarilla oli selvästikin joku arvostettu munkki joko muumioituneena ja peitettynä tai sitten muuten vain tehty näköispatsaaksi.

Keskellä munkki

Matkallamme näimme myös mielenkiintoisen tapahtuman. Kyse oli ilmeisesti kiinalaisen uuden vuoden päättymisestä. Ajaessamme alkoi kerääntyä pieni autojono ja päästyämme lähemmäs näimme poliisit ohjaamassa liikennettä. Keskellä oli iso lohikäärmekulkue. Kulkue pysähtyi  tornin eteen, joka oli täynnä papatteja ja juuri kohdallamme alkoi armoton papattipaukuttelu. Vain savua näkyi tästä ja korvat olivat lujilla. Kulkue meni selvästikin pitopöydän luo ja niitä oli matkalla monta. Kulkueessa oli myös värikkään punaisin asuihin pukeutuneita nuoria miehiä. Varsin vaikuttava näky, mutta valitettavasti emme pystyneet pysähtymään siihen. Auton ikkunasta sain kutenkin otettua muutaman kuvan.

Kun vielä pysähdyimme myöhäiselle lounaalle mieliravintolassamme Beachissa Tong Krutissa, oli kierros aika täydellinen. Matkalla huomasimme myös, että vuorilta oli lähtenyt uusia vesiuomia ja sen mukana pieniä maanvyörymiä. Tämä saari ei pysy koskaan samana eikä kaikki muutokset ole aina ihmiskäden aikaan saamia.

Katon vuotamisesta sen verran väliaikatietoa, että nyt tiedämme mistä vesi tulee ulos, mutta emme tiedä, mistä se pääsee sisään, sillä vuotokohta on ensimmäisessä kerroksessa ja vesikatto kolmannessa ja välissä on kahden kerroksen sementtilaatat. Isopomo Kurt lupasi kuitenkin tilkitä sen kohdan, mistä vesi pääsee tulemaan sisäkatolle. Sitten on mielenkiintoista katsoa, mihin se seuraavaksi ohjautuu. Puutarhan uusiminen on aloitettu, mutta siitä seuraavassa meilissä. Sen verran vain, että jo yhdessä päivässä on saatu ihmeitä aikaan.

Terveisin, Anja

Näillä sanoilla eräs thaiystävämme kuvasi yhtenä aamuna tunnelmiaan, kun istui terassillamme ihmettelemässä elämäänsä. Hän kertoi, miten on vanhimpana lapsena huolehtinut sisaruksistaan, kahdesta nuoremmasta veljestään ja siskostaan. Hän on tuottanut heille jopa ylimääräistä iloa kustantamalla jokaiselle lentomatkan, koska he eivät ole koskaan lentäneet. Nuorin ei ole saanut vielä lentoa, mutta nainen osti hänelle mopon korvaukseksi. Lisäksi hän on auttanut äitiään rahallisesti suurilla summilla. Oli jotenkin liikuttavaa ja omaa ymmärrystäni lisäävää nähdä tämä vahva sitoutuneisuus omaan asemaansa perheen tukijana.  Näistä hän ei kuiteinkaan uskalla kertoa ulkomaalaiselle miehelleen, joka ei alkuunkaan ymmärrä tätä thaimaalaisten perhekeskeisyyttä. Sanottuaan nämä sanat hiljaiset  kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen  poskiaan. Hän ei kapinoinut, vaan hiljaisesti hyväksyi tämän asian, vaikka se hänelle nykytilanteessa onkin vaikea asia. Thaimaalaisten on hyvin vaikea itkeä muiden nähden, joten tilanne oli hänelle hankala. Otin hänestä  kiinni ja sanoin, että anna itkun tulla. Meidän länsimaalaisten on vaikea ymmärtää tätä omalle osalleen langennutta elämäntehtävä-ajattelua ja siihen, miten tärkeä perhe on thaimaalaiselle. Kaikki tuntemani nuoret naiset lähettävät jatkuvasti osan tuloistaan perheilleen. Ja se on aivan itsestään selvää. Se on asia, jonka kanssa jokaisen länsimaalaisen miehen on elettävä mentyään naimisiin thainaisen kanssa. Sitä en tiedä, mitä velvoitteita thaimiehillä puolestaan on perhettään kohtaan.

Menneellä viikolla juhlittiin kiinalaista uutta vuotta. Uuden vuoden  Juhlia on siis vuoden aikana kolme: meille tuttu länsimaalainen, sitten tämä kiinalainen ja vielä thaimaalainen, joka on meidän pääsiäisemme aikoihin. Koska thaimaalaiset pitävät juhlista, kaikkia kolmea vuoden vaihdetta juhlitaan. Nyt alkoi lohikäärmeen vuosi. Kiinalainen väestö ei täällä ole kovin suuri, joten se juhlintaa ei näkynyt kaikkialla kuten länsimaisen uuden vuoden. Kiinalaiseen uuden vuoden juhlintaan kuuluvat olennaisena osana punaiset vaatteet, papattien ja rakettien paukuttelu, suitsutus ja hyvä ruoka. Luin jostain, että legendan mukaan, tuhansia vuosia sitten, punaisen värin uskottiin pitävän loitolla myyttistä hirviötä, jota kutsuttiin nimellä Nian (puoliksi kettu ja puoliksi leijona). Uuden vuoden iltana hirviö lähti vuorilta kohti ihmisasutusta ja ahmi viattomia pikkulapsia. Ongelmaan tuli ratkaisu, kun viisas mies keksi, että punaiset symbolit, meteli ja tuli karkottavat pedon pois. Tästä syystä oviaukot koristellaan punaisella, pidetään meteliä gongeilla ja ilotulitteita paukutellaan. Pedon nimestä, Nian, on tullut kiinalainen sana uudelle vuodelle. Kansanuskontoon kuuluu myös esi-isien palvonta, ja kaupoissa on ollutkin myytävänä paperista tehtyä rahaa ja tavaraa, joita voi sitten omalla kotialttarillaan poltella esi-isien tarpeisiin tuonpuoleiseen elämään. Rahan merkitys korostuu myös uudenvuodentoivotuksissa, joissa usein toivotetaan rahallista menestystä. Kuvassa kaupan kassalla  kuva eräästä uuden vuoden tarpeita ostavasta henkilöstä, joka latasi kassalle leikkirahoja ja erilaisia koristeita. Hyvin tyypillistä kiinalaisen uuden vuoden tavaraa. Itse otimme vastaan kiinalaista uutta vuotta kotona, mutta lähistöllä MaeNamissa olisi ollut kuulema hienot esitykselliset juhlat, samoin pääkaupungissa Nathonissa.

Kuvassa näkyy kaikenlaista juhlatavaraa ostettavan. Mukana on mm. leikkirahoja, suitsukkeita ym.

Melkein unohdin, että viime blogissani kerroin meneväni vankilaan. Saarella on SOS-niminen järjestö (Sisters of Samui). He ovat kerännee rahaa ja olleet mukana hankkeessa, missä nuoret naisvangit saavat oman osastonsa, mihin voivat tuoda alle vuoden ikäisen lapsen mukaansa, jotta varhainen vuorovaikutus säilyy tai jonne raskaana olevat naisvangit voivat sijoittua ja synnyttää lapsensa siellä. Heille opetetaan myös jokin ammatti (hieroja, käsityöammatti, kosmetologi tms.), jotta he voisivat löytää töitä vankilasta päästyään. Tämän osastona avajaiset olivat keskiviikkona ja lakinaisemmme kutsui minut mukaan. Vakaa tarkoitus oli mennäkin, mutta sitten minulle tuli tunne, että koska en ollut mukana varainkeruussa, ei olisi oikein mennä juhlimaankaan. Joten jätin käynnin väliin, mutta aion seurata tarkkaan, mitä SOS tekee vastaisuudessa ja ehkä pääsen mukaan joihinkin hankkeisiin.

Alueelle on saatu taas uusi puutarhuri/siistijä. Hän tekee vaimonsa kanssa töitä. Toisena työpäivänään hän oli siistimässä meidän puutarhaamme. Hän ei kieltämättä tehnyt kovin suurta vaikutusta ammattitaidollaan, kun hän leikkasi ruohomme  puutarhasaksilla polvillaan. Kysyimme, miksei hän käytä leikkuria, johon hän totesi, että olkapää ei oikein jaksa kannatella sitä. Mietimmekin, josko ostaisimme tänne kunnon ruohonleikkurin. Nämä käyttävät näitä diesel siimaleikkureita ja niistä lähtee myös kova meteli eivätkä ne kieltämättä ole ergonomisesti hyviä. Mutta nyt pariskunta näyttää päässeen hyvin rytmiin. Jokaiselle täytyy tietty antaa mahdollisuus oppia työ ennen kuin arvioi sitä. Ehkä leikkuri oli vain pienimuotoinen kulttuurishokki, koska enää ei tunnu olevan mitään ongelmia sen kanssa.

Terveisin taas, Anja

Täällä huomaa selvästi, että kiinalainen (tai aasialainen) uusi vuosi on lähestymässä. Koristeita löytyy joka paikasta ja paljon punaista väriä kaupoissa. Tuleva vuosi on lohikäärmeen vuosi ja erityisen merkityksellinen. Varsinainen juhla on lauantaina, mutta esim. Kiinassa on koko viikko vapaata töistä. Täällä juhla ei ehkä ole niin pitkä ja erityisesti juhlallisuuksia on Nathonissa ja Mae Namissa, hiukan kauempaa meiltä.

Moni on kysynyt, miten oikein käytämme aikamme täällä. Vaikea vastata, mutta kaikki päivät tuntuvat olevan todella täynnä. Aamulla nousemme kahdeksan maissa, teemme ja syömme aamiaisen pitkän kaavan mukaan. Aamiaisen jälkeen täytyy tietysti katsoa netti, lehdet  ja sähköpostit. Pyykit pitää pestä ja silittää ja muutenkin hoitaa huushollia ihan kuin kotonakin. Kutakin päivää kohden meillä on yleensä  yksi hoidettava asia kaupassa käynnin lisäksi. Yhtenä päivänänä se oli parvekepöytien hankkiminen. Kaupassa käynti vie oman aikansa ja teemme yleensä salaattilounaan itse. Sitten taas katsomme postit ja kuulumiset. Käymme ehkä uimassa, kertaamme thai-kielen sanoja ja kilpailemme kumpi muistaa paremmin, luemme tai muuta vastaavaa. Illalla lähdemme syömään noin seitsemän maissa ja kun palaamme, istuskelemme ulkona ja puhumme päivän tapahtumista tai välillä jostain syvällisemmästä. Miten milloinkin ja kohta onkin nukkumaan menon aika. Kertaakaan ei ole tullut sellaista oloa, että ei ole tekemistä. Näin suurin piirtein ja kun koulu alkaa, on vielä kiireempi. Koulun alkamisessa on nyt vain se viive, että opettajamme ovat perustaneet oman yrityksen ja se käynnistyy kunnolla vasta parin viikon päästä. Omistajaopettaja ja toinen opettaja kävivät meillä kylässä sunnuntaina ja sovimme aloituspäiväksi 24.1. Koulu aukeaa 23.1., mutta silloin siellä on munkin siunaus ja muut rituaalia, mikä kuuluu asiaan.

Eilen olimme sitten salapoliiseja ja rikollisjahtaajia. Kuten aiemmin kerroin englantilaisen ystävämme talo on ollut rakenteilla jo viisi vuotta. Hän lopetti kontrahdin nykyisen rakentajan kanssa (myös enkku), koska rakentamine oli lähes täyttä petosta. Lupasimme pitää taloa hiukan silmällä, että sieltä ei katoa keittiö ym. jo maksettua kuten rakentaja oli uhkaillut. Eilen talon eteen tuli sitten kaksi autoa, sisään meni neljä miestä, kohta alkoi kuulua vasaran pauketta ja sähköjohtoa vedettiin sisään. Soitimme äkkiä Rogerille, taloja huoltavalle tyypille ja kerroimme tilanteen. Roger katkaisi sähköt talosta välittömästi, ettei sähkötyökaluja voida kyttää ja meni sinne Paulin kanssa katsomaan, mitä on tekeillä. Ja aivan oikein, keittiötä oltiin viemässä pois. Nämä isot, urheat miehemme saivat tilanteen pysäytetyksi. Tekstasimme Englantiin ystävällemme ja aivan oikein. Väärällä asialla oli miehet. Nyt rakennussopimus on selväsanaisesti lopetettu ja myös päivävahdille on annettu tieto, että ei laske ko. autoja alueelle. Ruminta on se, että nämä ns. rakentajat syyttävät aina thaityöntekijöitä kaikesta, vaikka itse ovat suurimpia roistoja ja sotkevat asiat Ai että täällä olisi tylsää eikä aika kulu? Ei todellakaan.

Joskus aiemmin kerroin, että jotkut thait eivät viihdy pitkään yhdessä paikassa. Isopomo Kurt kertoi hauskan jutun autonkuljettajastaan. Hän oli löytänyt mielestään sopivan. Mutta ensimmäisenä päivänä hän tuli n. 2 tuntia myöhässä töihin ja selitti, että hänen piti viedä lapset kouluun. Kurt totesi, että ei se oikein käy, vaan työhön on tultava silloin kun työ alkaa. Tähän juuri aloittanut autonkuljettaja sanoi, että hän ottaa lopputilin. Isopomo Kurt siihen, että “ethän sinä ole edes vielä aloittanutkaan”. Se taisi olla maailman nopein työsuhde. Mutta ettei tule väärää kuvaa, löytyy myös hyvin uskollisia ja lojaaleja thai-ihmisiä tietenkin kuten yövahtimme, siivoojamme sekä monta muuta. Kun he pitävät työstään, on viihtyminenkin helpompaa, aivan kuten Suomessa.

Minulla on jostain syystä ollut vaikeuksia päästä blogiini enkä tällä hetkellä pysty lisäämään valokuvia. Ensi viikolla menenkin sitten vankilaan, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Terveisin, Anja